Huttusten suvut

Tutustu Huttusten kantaperheisiin. Tarinaa ja sukupuita voit tutkiskella näpäyttämällä allaolevia linkkejä. Tätä osiota tullaan täydentämään sen jälkeen, kun Ari Kolehmaisen tutkimustyö on valmistunut.


Huttusten kantaperheet

Iisalmen seutu

Pielavesi
Kiuruveden seutu

Kajaanin seutu

Kajaanin seutu / Paltamo

Savonlinnan seutu

Sääminki, Kerimäki, Kesälahti,
Rantasalmi, Joroinen


Itäsuomalaisten sukunimien synty

SIRKKA PAIKKALA

Sirkka Paikkalan Huttusten sukuseuran 10-vuotisuhlassa Savonlinnassa 5.8.2006 pitämä juhlaesitelmä selventää itä-suomalaisten sukunimien syntyä. Sukunimen Huttunen synnystä on esitetty erilaisia vaihtoehtoja, mutta löytyykö joskus varmuus todellisesta alkuperästä. Huttustenkin kantaisän, Hutun, nimen on uumoiltu olevan skandinaavista lainaa: sitä on yhdistetty nimiin Hwit, Hwite, joka on alkuaan tarkoittanut valkoista, ja Hudd, Hudde, saksalaisilla Hudo. Muotoon Huttu on toki voitu päästä muistakin Hu-alkuisista keskiajalla käytössä olleista vierasperäisistä nimistä kuten Hubertus yms., sillä lainanimistä lyhennetyissä puhuttelumuodoissa ei alkuperäisestä nimestä olisi välttämättä jäänyt jäljelle kahta alkukirjainta enempää. Lue koko juhlaesitelmä.

Ilmari Kosonen on tutkinut sukunimien syntyä ja pitänyt paljon esitelmiä. Hän on kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelin Huttunen onkin "kyyhkynen". Voihan se näinkin olla, ihan hyvät perustelut? Meillä on jo hieno vaakuna ja sille hyvät perustelut, joten kyyhkysvaakunaan emme kait ole siirtymässä, vaikka kirjoituksessa se onkin todettu nätiksi sukuvaakunan tunnukseksi. Tähän kirjoitukseen kannataa tutustua. Pyrin saamaan sen helpommin luettavaksi, koska kopio lehden sivulta on heikkotasoinen.

Huttusia muuttaa pohjoiseen

Huttusten suvun kanta-alue on Saimaan eteläinen vesistöalue ja yksi selvä asuinpaikka on ollut mm. Anttolan Huttulansaari, josta sukua levittäytyi 1500-luvulla yhä ylemmäs kohti Ylä-Savoa. Niinpä raivaaja Huttusia esiintyykin nyt eniten seuraavissa pitäjissä: Sonkajärvi, Vieremä, Jäppilä, Lemi, Vesanto, Iisalmi, Kiuruvesi, Suomenniemi ja Juuka. Tätä esitystä tarkennetaan sen jälkeen, kun Ari Kolehmaisen tutkimustyö on valmistunut.

Saimaan vesistö Huttusten elinpiirinä

Saimaan vesistö on ollut ihmisten kulkuväylänä tuhansia vuosia jääkauden päättymisestä alkaen niin kesällä kuin talvellakin. Vesireitit ovat olleet toimeentulon kannalta erityisen merkittäviä. Niitä pitkin voitiin siirtyä helposti rikkaille metsästysmaille ja kalavesille, ja kaukanakin olevia kaskiviljelyyn soveliaita maita saatettiin hyödyntää helposti.

Viikinkiaikana (Suomessa n. 800-1050) Suur-Saimaan, Karjalankannaksen ja Laatokan ympäristön asujamisto sai uutta verta, kun uudisasukkaita alkoi siirtyä Länsi-Suomesta ja Volgan varsilta. Alueen väestö sulautui aikaa myöten kielellisesti ja kulttuurisesti jokseenkin yhtenäiseksi heimoksi. 
(Lue aiheesta lisää: Savolaisten heimo syntyy)

Ruotsin Kustaa Vaasa pyrki 1500-luvulla edistämään ja vakiinnuttamaan valtapoliittisista syistä erämaa-alueiden asuttamista lupaamalla jopa talonpojille verovapauden muutamaksi vuodeksi. Asutus levisi pohjoiseen aina Kainuuseen asti. - Mutta, saman-
aikaisesti myös alueen itäpuolisessa Karjalassa uudisasutus kasvoi ja levisi kohti pohjoista.


Lännen ja idän taistelujen pyörteissä

Uudisasutus oli tosin levinnyt Saimaan vesistöä pitkin Pähkinäsaaren rauhan rajan itäpuolelle jo 1400-luvulla ennen, kuin Kustaa Vaasa nousi valtaan. Tämä johti aika-ajoin vakaviin rajaselkkauksiin Ruotsin ja Novgorodin (Venäjän) kesken.

Seudun vallanpitäjät vaihtuivat, kun rajaa siirrettiin vuoroin itään ja vuoroin länteen. Erinäiset rauhansopimukset rajansiirtoineen eivät paikallisia asukkaita kauan auttaneet. Jatkuvasti toistuvat ryöstö-, kosto- ja sotaretket puolin ja toisin tekivät varmasti arkielämän hyvin sietämättömäksi.

Rajakahakointi on vaikuttanut jopa toisilleen vihamielisten seutukuntien vaakunoiden tunnuskuviin: - Savon vaakunassa on nuoli jännitetyssä käsijousessa ja Karjalan vaakunassa Lännen suora miekka ja Idän käyrä sapeli ovat toisiaan vastaan kohotetuissa käsissä. Molemmat vaakunat olivat esillä Kustaa Vaasan hautajaisissa 1560 osoittamassa Ruotsin saavuttamaa valta-asemaa Savo-Karjalan alueella idässä.

Vaakunakilpien kuvioiden suunnat osoittavat aina kilven kantajasta katsoen eteenpäin. Käyrän sapelin paikka paljastaakin, että karjalaiset ovat puolustaneet itseään 'ruotsien' hyökkäyksiltä. Savon vaakuna (katso yllä) vuorostaan osoittaa, että uhka tuli idästä. Uusi Etelä-Savon maakuntavaakunan kilpi on käännetty "vasenkätisen kilveksi" alkuperäisestä Savon vaakunasta, joka on nyt vain Pohjois-Savon maakunnan tunnuksena.

- Elämä ei siis ollut savolaisille aina kovin auvoista Saimaan vesistön eteläosan ollessa sijaintinsa vuoksi vuosisatoja Idän ja Lännen valtapoliittisena temmellyskenttänä. Ei edes Ruotsin sotilaallista valta-asemaa pönkittämään 1400-luvulla rakennettu uusi linna (Nyslott), Olavinlinna rauhoittanut alueen asukkaiden elämää, mikä linnan historian eri vaiheista voidaan päätellä. Voidaankin sanoa, että Huttusten suvun kanta-alueen merkittävin rakennus oli - hyvässä ja pahassa - Olavinlinna.

Rajaseudulla jatkuva sotiminen ja vihanpito kiusasi tietenkin aina paikallista asujamistoa - siis Huttusiakin. Niinpä usein oli perheiden pakko paeta sodan kiroja pohjoiseen suuntautuneilla eräretkillä löytyneisiin turvapaikkoihin, kaukaisiin 'linnasaariin' tai piilopirtteihin - ja jopa jäädä niille retkille pysyvästi, kuten nyt sukumme historiasta tiedämme. (Lue lisää Olavinlinnasta).

Huttusten suvun kanta-alue on Saimaan eteläinen vesistöalua ja yksi selvä asuinpaikka on ollut mm. Anttolan Huttulansaari, josta sukua levittäytyi 1500-luvulla yhä ylemmäs kohti Ylä-Savoa. Niinpä raivaaja Huttusia esiintyykin nyt eniten seuraavissa pitäjissä: Sonkajärvi, Vieremä, Jäppilä, Lemi, Vesanto, Iisalmi, Kiuruvesi, Suomenniemi ja Juuka.

Kuvan raivaajapatsas (yllä) Sonkajärvellä on taiteilija Unto Kumpulaisen käsialaa. Kuvanveistäjän mallina seisoi kesällä 1973 Martti O. Huttunen. Patsaan kasvonpiirteet on 'lainattu' mallin sukulaismieheltä, mestarihiihtäjä Eljas Koistiselta.